Kun viime bloggauksessa pääsin jo energia-aiheeseen, ajattelin jatkaa siitä tälläkin viikolla. Kuten kerroin, olen suuri vihreän energian ystävä -- enkä ole aivan vakuuttunut suurten energiayhtiöiden tavasta myydä kaikkea sähköä vihreänä.
Kaikkihan varmasti ymmärtävät, että töpselistä tulee aina lähimmän voimalan sähköä ihan siitä riippumatta, maksaako tuulivoimasta, vesivoimasta vai ydinvoimasta.
Sen vuoksi omalla kulutuspäätöksellä on vain marginaalinen vaikutus: ydinvoimala rakennetaan ihan omasta kulutuksesta huolimatta, eikä uusia koskia valjasteta vaikka ostaisit vesisähköä.
Ainoastaan tuulivoiman hankkiminen on jollakin tavalla tilanteeseen vaikuttava päätös: myös pienet tuulivoimalat voivat olla kannattavia, minkä vuoksi myös kuluttajien päätökset voivat vaikuttaa tuulivoiman lisärakentamiseen.
Olenpa myös nähnyt netissä juttuja, joiden perusteella näyttäisi olevan mahdollista rakentaa myös kotikäyttöön tarkoitettu pieni tuulivoimala. Koska olen itse ajatellut muuttamista sisämaahan, ei tuulivoimala varmaankaan ole kovin käytännöllinen ratkaisu. Toisaalta saariston kesämökillä se olisi varmasti mainio tapa saada virtasta kannettavaan tietokoneeseen ja nettitikun käyttövoimaksi.
Voi tosin olla, ettei ihan jokainen päivystävä sähköliike pärjäisi tuulivoimalan asennustöistä -- siihenkin tarvitaan varmasti aivan omanlaistaan osaamista. Ehkä ongelman voisikin antaa lähisuvun diplomi-insinööreille: jos he osaavat suunnitella tehtaita, kaipa he saisivat pienen tuulivoimalankin pystyyn.
Saksassa olen nähnyt joitakin todella pieniä vesivoimaloita, jotka tuottavat sähköä aivan pieneen paikalliseen käyttöön. Suomessa se ei oikein onnistu, meillä kun pienet joet tuppaavat jäätymään talvisin. Keski-Euroopassa tilanne on tietysti aika lailla toinen, kun siellä vesi virtaa vuoden ympäri.
perjantai 30. syyskuuta 2011
tiistai 20. syyskuuta 2011
Energiatehokkuutta ja vihreää energiaa
Kuten jo joku päivä sitten kerroin, asetan aika paljon vaatimuksia asumiselleni. Haluan, että myös kesäasuntoni on
Tämä ei kuitenkaan riitä kuin alkuvaatimuksiksi, sillä lisäksi haluan asuntoni ja kesäpaikkani olevan muutenkin ekologinen. Tämä tarkoittaa erityisesti lämmitykseen käytettävän energian puhtautta ja vihreyttä.
Jokainen energiayhtiö lupaa nykyään asiakkailleen vihreää ja hiilidioksidineutraalia sähköä. En ole oikein varma näiden paikkansapitävyydestä, minkä vuoksi ajattelin hankkia itselleni lämpöpumpun.
Kaupungissa maalämpöpumppu on usein hankala ratkaisu, koska se vaatii suhteellisen suurta tonttia. Kesäasunnolla tämä ei ole ongelma, sillä haluan joka tapauksessa ympärilleni kohtuullisen verran lääniä -- niin ettei naapuria tarvitse nähdä ilman kiikareita.
Maalämpöpumpun asentaminen vaatii tietysti jo jonkun verran osaamista lvi-yrittäjältä. Ihan perusputkimiesfirmaa on turha tätä tarkoitusta varten palkata, vaikka tavalliset kerrostalon ja omakotitalon putkityöt siltä helposti sujuisivatkin.
Muutenkin olen sitä mieltä, että omakotitalon ja huvilan rakentajana on parasta luottaa ammattimiehiin. Kyllähän sitä itse voi puuhastella ja hakata vasaralla peukaloonsa. Arvostan kuitenkin niin paljon laadukasta työn jälkeä, että maksan mieluusti ammattitaitoiselle puusepällä, sähkömiehelle ja muurarille heidän ammattitaidostaan.
Itsekin olen omasta mielestäni oman palkkani ansainnut -- miksi sitten käsityöammattien taitajat eivät olisi palkkaansa ansainneet?
Maalämpöpumpun asentaminen vaatii kaikenlaista erikoislaitteistoa. Maalämpöä nimittäin kerätään satojen metrien mittaisella putkistolla, joka voidaan upottaa maahan noin metrin syvyyteen.
Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää 10-15 senttiä halkaisijaltaan olevaa porakaivoa, jonka syvyys voi olla jopa 150 metriä. Tällläinen porakaivo syntyy lukemani mukaan jopa yhden työpäivän aikana, eikä tonttimaan pintaakaan tarvitse rikkoa.
Valitettavasti pystyputkisto on vaakaputkistoa kalliimpi. Siksi olisi varmaan parasta rakentaa vaakaputkisto samalla, kun itse huvilakin rakennetaan.
- tyylikäs
- energiatehokas
- puurakenteinen.
Tämä ei kuitenkaan riitä kuin alkuvaatimuksiksi, sillä lisäksi haluan asuntoni ja kesäpaikkani olevan muutenkin ekologinen. Tämä tarkoittaa erityisesti lämmitykseen käytettävän energian puhtautta ja vihreyttä.
Jokainen energiayhtiö lupaa nykyään asiakkailleen vihreää ja hiilidioksidineutraalia sähköä. En ole oikein varma näiden paikkansapitävyydestä, minkä vuoksi ajattelin hankkia itselleni lämpöpumpun.
Kaupungissa maalämpöpumppu on usein hankala ratkaisu, koska se vaatii suhteellisen suurta tonttia. Kesäasunnolla tämä ei ole ongelma, sillä haluan joka tapauksessa ympärilleni kohtuullisen verran lääniä -- niin ettei naapuria tarvitse nähdä ilman kiikareita.
Maalämpöpumpun asentaminen vaatii tietysti jo jonkun verran osaamista lvi-yrittäjältä. Ihan perusputkimiesfirmaa on turha tätä tarkoitusta varten palkata, vaikka tavalliset kerrostalon ja omakotitalon putkityöt siltä helposti sujuisivatkin.
Muutenkin olen sitä mieltä, että omakotitalon ja huvilan rakentajana on parasta luottaa ammattimiehiin. Kyllähän sitä itse voi puuhastella ja hakata vasaralla peukaloonsa. Arvostan kuitenkin niin paljon laadukasta työn jälkeä, että maksan mieluusti ammattitaitoiselle puusepällä, sähkömiehelle ja muurarille heidän ammattitaidostaan.
Itsekin olen omasta mielestäni oman palkkani ansainnut -- miksi sitten käsityöammattien taitajat eivät olisi palkkaansa ansainneet?
Maalämpöpumpun asentaminen vaatii kaikenlaista erikoislaitteistoa. Maalämpöä nimittäin kerätään satojen metrien mittaisella putkistolla, joka voidaan upottaa maahan noin metrin syvyyteen.
Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää 10-15 senttiä halkaisijaltaan olevaa porakaivoa, jonka syvyys voi olla jopa 150 metriä. Tällläinen porakaivo syntyy lukemani mukaan jopa yhden työpäivän aikana, eikä tonttimaan pintaakaan tarvitse rikkoa.
Valitettavasti pystyputkisto on vaakaputkistoa kalliimpi. Siksi olisi varmaan parasta rakentaa vaakaputkisto samalla, kun itse huvilakin rakennetaan.
torstai 15. syyskuuta 2011
Peukalo keskellä kämmentä
Minulla on peukalo keskellä kämmentä, enkä lainkaan häpeä tunnustaa sitä. Kouluvuosina teknisen työn tunneilla nikkaroimani objektit eivät olleet erityisen onnistuneita -- toisinaan tarvitsin opettajan apua saadakseni kyhäämäni kapistukset edes muistuttamaan opettajan tekemää mallikappaletta.
Mutta siitä huolimatta haaveilen ajoittain omasta kesäasunnosta, joka sijaitsisi jossain rauhallisessa maankolkassa. Tietysti kesäpaikan pitäisi sijaita lähellä vettä, olla julkisin kulkuvälinein saavutettavissa, talvilämmin ja täysin sähköistetty. Modernit tietoliikenneyhteydet ovat tietenkin välttämättömiä -- eihän nyt kukaan tule edes kesäasunnossa toimeen ilman laajakaistaa.
Oikeastaan haaveiden kesämökkini on laadukas huvila, eikä mikään vaatimaton kesämökki. Sen vuoksi katseeni onkin kohdistunut Honkatalojen huvilamallistoon, jonka huvilat oikeasti miellyttävät silmääni ja täyttävät kaikki korkeat kriteerini. Ne nimittäin ovat:
Kaikki kolme kriteeriäni ovat lähestulkoon ehdottomia.
Olen viettänyt lapsuuteni puutalossa, minkä vuoksi puutalo tuntuu jotenkin kotoisalta. Kotini edusti aikanaan modernia arkkitehtuuria, eikä se oikeastaan häpeisi lainkaan nykyisten Honkatalojen kanssa.
Kuitenkin oman huvilani pitäisi tietysti hiukan erota vanhempieni talosta -- täytyyhän nyt keski-ikäisenä olla jo kotoa sen verran erkaantunut.
Energiatehokkuus on niinikään tärkeää minulle. Nykyäänhän rakennusmääräykset jo edellyttävät varsin korkeaa energiatehokkuutta. Olen kuitenkin siinä suhteessa tyypillinen suomalainen, että toivon oman asuntoni olevan vähimmäismääräyksiä paremmin eristetty. On turha palella talvella ja yhtä turhaa on maksaa lämmityksestä paljon.
Kolmas kriteerini, eli arkkitehtuurin tyylikkyys on niinikään tärkeää. En kaipaa punaista tupaa tai perinteistä pyöröhirsirakentamista. Sen sijaan haluan asuntoni olevan tyylikkäällä tavalla moderni, arkkitehtuuriltaan edustava ja näyttävä. Valehtelisin jos väittäisin, että en halua tehdä asunnollani vaikutusta ihmisiin.
Haaveeni tuskin toteutuu ihan lähivuosina, vaikka tietysti toivoisin niin käyvän mahdollisimman nopeasti. Se edellyttää kuitenkin tulotasoni selvää nostamista -- läheltä pääkaupunkiseutua on turha kuvitella ostavansa kohtuuhintaista tonttia, eikä Honkatalon huvilakaan irtoa ihan pikkurahalla.
Mutta siitä huolimatta haaveilen ajoittain omasta kesäasunnosta, joka sijaitsisi jossain rauhallisessa maankolkassa. Tietysti kesäpaikan pitäisi sijaita lähellä vettä, olla julkisin kulkuvälinein saavutettavissa, talvilämmin ja täysin sähköistetty. Modernit tietoliikenneyhteydet ovat tietenkin välttämättömiä -- eihän nyt kukaan tule edes kesäasunnossa toimeen ilman laajakaistaa.
Oikeastaan haaveiden kesämökkini on laadukas huvila, eikä mikään vaatimaton kesämökki. Sen vuoksi katseeni onkin kohdistunut Honkatalojen huvilamallistoon, jonka huvilat oikeasti miellyttävät silmääni ja täyttävät kaikki korkeat kriteerini. Ne nimittäin ovat:
- puurakenteisia
- energiatehokkaita
- tyylikkäitä
Kaikki kolme kriteeriäni ovat lähestulkoon ehdottomia.
Olen viettänyt lapsuuteni puutalossa, minkä vuoksi puutalo tuntuu jotenkin kotoisalta. Kotini edusti aikanaan modernia arkkitehtuuria, eikä se oikeastaan häpeisi lainkaan nykyisten Honkatalojen kanssa.
Kuitenkin oman huvilani pitäisi tietysti hiukan erota vanhempieni talosta -- täytyyhän nyt keski-ikäisenä olla jo kotoa sen verran erkaantunut.
Energiatehokkuus on niinikään tärkeää minulle. Nykyäänhän rakennusmääräykset jo edellyttävät varsin korkeaa energiatehokkuutta. Olen kuitenkin siinä suhteessa tyypillinen suomalainen, että toivon oman asuntoni olevan vähimmäismääräyksiä paremmin eristetty. On turha palella talvella ja yhtä turhaa on maksaa lämmityksestä paljon.
Kolmas kriteerini, eli arkkitehtuurin tyylikkyys on niinikään tärkeää. En kaipaa punaista tupaa tai perinteistä pyöröhirsirakentamista. Sen sijaan haluan asuntoni olevan tyylikkäällä tavalla moderni, arkkitehtuuriltaan edustava ja näyttävä. Valehtelisin jos väittäisin, että en halua tehdä asunnollani vaikutusta ihmisiin.
Haaveeni tuskin toteutuu ihan lähivuosina, vaikka tietysti toivoisin niin käyvän mahdollisimman nopeasti. Se edellyttää kuitenkin tulotasoni selvää nostamista -- läheltä pääkaupunkiseutua on turha kuvitella ostavansa kohtuuhintaista tonttia, eikä Honkatalon huvilakaan irtoa ihan pikkurahalla.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Vuoto keskiyöllä kuulostaa katastrofilta
Eräänä yönä kerrostalossamme alkoi rampata väkeä varhain aamulla. Talon eteen oli pysäköity pakettiauto, ja miehiä nousi rivakasti talomme portaissa kolmanteen kerrokseen. Juuri oman asuntomme yläpuolella oli selvästi tapahtunut jotakin.
Seuraavana iltana, töistä kotiin palatessani törmäsin naapuriin. Hän kertoi minulle, että heidän asunnossaan oli yöllä kylpyhuoneessa sijaitsevan pyykkikoneen liitos alkanut vuotaa. Ennen naapureiden heräämistä oli lattialle ehtinyt jo valua turhan paljon vettä.
Vesivahingot ovat aina hankala asia. Silloin on myös liian myöhäistä miettiä sitä, onko kotivakuutus kunnossa vai ei. Samoin on liian myöhäistä pohtia, kannattiko asennustöissä säästää tekemällä "helpot pikkutyöt" itse vai ei. Tässä vaiheessa ei auta enää muu kuin kutsua paikalle osaava lvi-päivystys. Lvi-päivystys tulee paikalle vaikka aamuyöllä, aina valmiina pelastamaan sen mitä on pelastettavissa.
Vaikka sinulla olisikin kotivakuutus kunnossa, saatat jäädä korvauksia vaille. Näin käy helposti siinä tapauksessa, että olet itse tehnyt asennustyöt. Sen vuoksi kotivakuutusta ottaessasi kannattaa ehdottomasti tutustua myös pienllä printattuihin määräyksiin. Kovin moni sukulaiseni on vasta vahingon jälkeen oivaltanut, että juuri tätä vahinkoa kotivakuutus ei korvaakaan. Vahingon jälkeen he ovat sitten vaihtaneet puolta halvempaan vakuutukseen.
Itse olen muutaman kerran aikuisvuosinani törmännyt tällaisiin "läheltä piti" -tilanteisiin. Toisinaan on naapuriin murtauduttu, toisinaan naapurissa on ollut tulipalo. Ne ovat tehneet minusta suhteellisen varovaisen kotini turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Jääköön tämä vuodatus tähän, jatkan ensi kerralla jostakin toisesta teemasta. Tulethan takaisin?!
Seuraavana iltana, töistä kotiin palatessani törmäsin naapuriin. Hän kertoi minulle, että heidän asunnossaan oli yöllä kylpyhuoneessa sijaitsevan pyykkikoneen liitos alkanut vuotaa. Ennen naapureiden heräämistä oli lattialle ehtinyt jo valua turhan paljon vettä.
Vesivahingot ovat aina hankala asia. Silloin on myös liian myöhäistä miettiä sitä, onko kotivakuutus kunnossa vai ei. Samoin on liian myöhäistä pohtia, kannattiko asennustöissä säästää tekemällä "helpot pikkutyöt" itse vai ei. Tässä vaiheessa ei auta enää muu kuin kutsua paikalle osaava lvi-päivystys. Lvi-päivystys tulee paikalle vaikka aamuyöllä, aina valmiina pelastamaan sen mitä on pelastettavissa.
Vaikka sinulla olisikin kotivakuutus kunnossa, saatat jäädä korvauksia vaille. Näin käy helposti siinä tapauksessa, että olet itse tehnyt asennustyöt. Sen vuoksi kotivakuutusta ottaessasi kannattaa ehdottomasti tutustua myös pienllä printattuihin määräyksiin. Kovin moni sukulaiseni on vasta vahingon jälkeen oivaltanut, että juuri tätä vahinkoa kotivakuutus ei korvaakaan. Vahingon jälkeen he ovat sitten vaihtaneet puolta halvempaan vakuutukseen.
Itse olen muutaman kerran aikuisvuosinani törmännyt tällaisiin "läheltä piti" -tilanteisiin. Toisinaan on naapuriin murtauduttu, toisinaan naapurissa on ollut tulipalo. Ne ovat tehneet minusta suhteellisen varovaisen kotini turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Jääköön tämä vuodatus tähän, jatkan ensi kerralla jostakin toisesta teemasta. Tulethan takaisin?!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)