perjantai 18. marraskuuta 2011

Kolme myyttiä työhaastattelusta

Sinäkin olet varmaan ollut elämäsi aikana monissa työhaastatteluissa. Työhaastattelu on työnhakijan kannalta jännittävä tilanne, johon on hyvä valmistautua hyvin.

Jännitystä saattaa helpottaa, kun tunnistat kolme tärkeää työhaastattelua koskevaa myyttiä. Jos et tiedä näitä uskomuksia myyteiksi, se saattaa jopa heikentää mahdollisuuksiasi päästä unelmiesi työhön. Koska työpaikat ovat nyt vähissä, kannattaa nämä pienetkin tiedonjyvät käyttää tarkoin hyväksi!

Haastattelija on valmistautunut hyvin

Todennäköisesti sinut haastattelee henkilöstöhallinnon ylityöllistetty henkilö tai mahdollinen tuleva esimiehesi. He ovat juuri saaneet kenties satoja työhakemuksia pöydälleen tai sähköpostilaatikkoonsa.

Näistä he ovat nopeasti seuloneet joukon hyvinä pitämiään hakemuksia. Heillä saattaa olla saman päivän aikana viisikin haastateltavaa, joiden välillä haastattelijat ehtivät vain pikaisesti vilkaista ansioluetteloasi ja hakukirjettäsi. Todennäköisesti työhakemus on käyty läpi muutamassa minuutissa.

Silloin he eivät ole ehtineet valmistautua haastatteluun erityisen hyvin. He eivät myöskään tunne vahvuuksiasi tai ole ehtineet miettiä tarkemmin, miksi juuri sinä sopisit palkattavaksi -- todennäköisesti sattumalla on ollut merkityksensä siihen, että ylipäänsä sait kutsun työhaastatteluun.

Haastattelija kysyy oikeat kysymykset

Tämän vuoksi on erittäin todennäköistä, että haastattelija esittää sinulle vääriä kysymyksiä. Kysymykset saattavat olla vääriä yrityksen kannalta, mutta erittäin todennäköisesti ne ovat sinun kannaltasi vääriä kysymyksiä.

Silloin sinun on vaikea nostaa esiin parhaita ansioitasi ja perustella, miksi juuri sinut pitäisi valita työhön. Se taas väistämättä heikentää mahdollisuuksiasi työllistyä.

Sen vuoksi sinun kannattaa ehdottomasti varautua hyvin kaikkiin tilaisuuksiin puhua itsestäsi ja ansioistasi parhaassa mahdollisessa valossa.

Paras hakija saa työpaikan

Koska työhaastattelijat eivät välttämättä ehdi perehtyä työhakemuksiin, eivätkä he osaa esittää oikeita kysymyksiä, on selvää että he eivät välttämättä palkkaa parasta hakijaakaan.

Usein työhaastattelun yhteydessä ei haastattelijakaan vielä tarkoin tiedä, minkälaisia työtehtäviä palkattava henkilö joutuu tai pääsee tekemään. Erittäin usein varsinainen työkuva määrittyy vasta ajan mittaan, kun jo palkatun henkilön vahvuudet alkavat käydä ilmi.

Ylipäänsä on varsin epämääräistä, mitä "paremmuus" tarkoittaa. Toisille se tarkoittaa yliopistotutkintoja, toisille juuri vastaavaa työkokemusta. Toiset taas etsivät "hyviä tyyppejä", joiden kanssa uskovat tulevansa helposti toimeen.

Jos aidosti "parasta" hakijaa ei edes ole olemassa, ei hän voi saada työpaikkaa.

Siksi sinullakin on aina mahdollisuus!

Lähde: Charles Purdy, Three Job-Interview Myths.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Majoitus Turussa löytyy kätevästi

Turussa on runsaasti hotelleja, joista löydät varmasti juuri omalle pankkitilillesi sopivan vaihtoehdon. Esimerkiksi Hotellimaailman Hotellit Turku -sivun kautta voit varata helposti huoneen kaupungin Restel-hotelleista.

Hotelli Cumulus Turku


Cumulus Turku on uusi hotelli, joka edustaa taattua Cumulus-tasoa. Liikematkailijoiden lisäksi nykyään lähes kaikki matkustajat varmasti ilahtuvat maksuttomasta laajakaistyhteydestä -- sen ansiosta voit lukea sähköpostisi ja surffata netissä myös hotellihuoneessasi. Hotelli on luonnollisesti savuton.

Cumulus Turku sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Sen ansiosta pääset kätevästi tutustumaan kaikkiin keskustan nähtävyyksiin.

Eerikinkatu 30
20100 Turku

Hotelli Holiday Inn Turku


Myös Holiday Inn Turku sijaitsee kätevästi kaupungin keskustassa, parin korttelin päässä kauppatorista, ostoskaduista ja Auran rannasta. Cumuluksen tavoin myös Holiday Innissä käytössäsi on laajakaistayhteys ilman erillistä veloitusta.

Holiday Innissä on peräti 199 huonetta, minkä ansiosta tästä hotellista todennäköisesti tärppää silloinkin, kun muut kaupungin hotellit ovat jo täyteen varattuja.

Teatteripaketit Turussa


Turun kaupunginteatterilla on runsaasti esityksiä, joihin kultuurimatkailija voi varata liput kätevästi hotellivarauksen yhteydessä.

Toki kulttuuripääkaupungin tarjonnassa on paljon muutakin kulttuurinnälkäiselle sopivaa, mutta ulkopaikkakuntalaisen lienee helpointa varata hotelli ja teatteriliput samalta luukulta.

Hotellimaailman kautta tarjolla olevat esitykset ovat:

  • Kesäyön hymyilyä: suuren suosion Broadwayllä saavuttanut musikaali.
  • Tilanne päällään: yksi maailman esitetyimmistä ja hauskimmista farsseista.
  • Vaarallinen harmonikka: Annie Proulx'n näytelmän maailmankantaesitys Turussa!

Kulttuurimatkailijalle kannattaa näistä suositella viimeksimainittua: Vaarallinen harmonikka on tapaus, joka tuskin toistuu Suomessa lähivuosina.

Tutustu myös Logomoon


Kulttuurimatkailijan kannattaa tutustua myös kulttuuripääkaupungin uuteen Logomo-keskukseen. Logomossa on paitsi näyttelyitä, myös runsaasti kiinnostavia esityksiä.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Energiasta vielä lisää

Kun viime bloggauksessa pääsin jo energia-aiheeseen, ajattelin jatkaa siitä tälläkin viikolla. Kuten kerroin, olen suuri vihreän energian ystävä -- enkä ole aivan vakuuttunut suurten energiayhtiöiden tavasta myydä kaikkea sähköä vihreänä.

Kaikkihan varmasti ymmärtävät, että töpselistä tulee aina lähimmän voimalan sähköä ihan siitä riippumatta, maksaako tuulivoimasta, vesivoimasta vai ydinvoimasta.

Sen vuoksi omalla kulutuspäätöksellä on vain marginaalinen vaikutus: ydinvoimala rakennetaan ihan omasta kulutuksesta huolimatta, eikä uusia koskia valjasteta vaikka ostaisit vesisähköä.

Ainoastaan tuulivoiman hankkiminen on jollakin tavalla tilanteeseen vaikuttava päätös: myös pienet tuulivoimalat voivat olla kannattavia, minkä vuoksi myös kuluttajien päätökset voivat vaikuttaa tuulivoiman lisärakentamiseen.

Olenpa myös nähnyt netissä juttuja, joiden perusteella näyttäisi olevan mahdollista rakentaa myös kotikäyttöön tarkoitettu pieni tuulivoimala. Koska olen itse ajatellut muuttamista sisämaahan, ei tuulivoimala varmaankaan ole kovin käytännöllinen ratkaisu. Toisaalta saariston kesämökillä se olisi varmasti mainio tapa saada virtasta kannettavaan tietokoneeseen ja nettitikun käyttövoimaksi.

Voi tosin olla, ettei ihan jokainen päivystävä sähköliike pärjäisi tuulivoimalan asennustöistä -- siihenkin tarvitaan varmasti aivan omanlaistaan osaamista. Ehkä ongelman voisikin antaa lähisuvun diplomi-insinööreille: jos he osaavat suunnitella tehtaita, kaipa he saisivat pienen tuulivoimalankin pystyyn.

Saksassa olen nähnyt joitakin todella pieniä vesivoimaloita, jotka tuottavat sähköä aivan pieneen paikalliseen käyttöön. Suomessa se ei oikein onnistu, meillä kun pienet joet tuppaavat jäätymään talvisin. Keski-Euroopassa tilanne on tietysti aika lailla toinen, kun siellä vesi virtaa vuoden ympäri.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Energiatehokkuutta ja vihreää energiaa

Kuten jo joku päivä sitten kerroin, asetan aika paljon vaatimuksia asumiselleni. Haluan, että myös kesäasuntoni on
  • tyylikäs
  • energiatehokas
  • puurakenteinen.

Tämä ei kuitenkaan riitä kuin alkuvaatimuksiksi, sillä lisäksi haluan asuntoni ja kesäpaikkani olevan muutenkin ekologinen. Tämä tarkoittaa erityisesti lämmitykseen käytettävän energian puhtautta ja vihreyttä.

Jokainen energiayhtiö lupaa nykyään asiakkailleen vihreää ja hiilidioksidineutraalia sähköä. En ole oikein varma näiden paikkansapitävyydestä, minkä vuoksi ajattelin hankkia itselleni lämpöpumpun.

Kaupungissa maalämpöpumppu on usein hankala ratkaisu, koska se vaatii suhteellisen suurta tonttia. Kesäasunnolla tämä ei ole ongelma, sillä haluan joka tapauksessa ympärilleni kohtuullisen verran lääniä -- niin ettei naapuria tarvitse nähdä ilman kiikareita.

Maalämpöpumpun asentaminen vaatii tietysti jo jonkun verran osaamista lvi-yrittäjältä. Ihan perusputkimiesfirmaa on turha tätä tarkoitusta varten palkata, vaikka tavalliset kerrostalon ja omakotitalon putkityöt siltä helposti sujuisivatkin.

Muutenkin olen sitä mieltä, että omakotitalon ja huvilan rakentajana on parasta luottaa ammattimiehiin. Kyllähän sitä itse voi puuhastella ja hakata vasaralla peukaloonsa. Arvostan kuitenkin niin paljon laadukasta työn jälkeä, että maksan mieluusti ammattitaitoiselle puusepällä, sähkömiehelle ja muurarille heidän ammattitaidostaan.

Itsekin olen omasta mielestäni oman palkkani ansainnut -- miksi sitten käsityöammattien taitajat eivät olisi palkkaansa ansainneet?

Maalämpöpumpun asentaminen vaatii kaikenlaista erikoislaitteistoa. Maalämpöä nimittäin kerätään satojen metrien mittaisella putkistolla, joka voidaan upottaa maahan noin metrin syvyyteen.

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää 10-15 senttiä halkaisijaltaan olevaa porakaivoa, jonka syvyys voi olla jopa 150 metriä. Tällläinen porakaivo syntyy lukemani mukaan jopa yhden työpäivän aikana, eikä tonttimaan pintaakaan tarvitse rikkoa.

Valitettavasti pystyputkisto on vaakaputkistoa kalliimpi. Siksi olisi varmaan parasta rakentaa vaakaputkisto samalla, kun itse huvilakin rakennetaan.

torstai 15. syyskuuta 2011

Peukalo keskellä kämmentä

Minulla on peukalo keskellä kämmentä, enkä lainkaan häpeä tunnustaa sitä. Kouluvuosina teknisen työn tunneilla nikkaroimani objektit eivät olleet erityisen onnistuneita -- toisinaan tarvitsin opettajan apua saadakseni kyhäämäni kapistukset edes muistuttamaan opettajan tekemää mallikappaletta.

Mutta siitä huolimatta haaveilen ajoittain omasta kesäasunnosta, joka sijaitsisi jossain rauhallisessa maankolkassa. Tietysti kesäpaikan pitäisi sijaita lähellä vettä, olla julkisin kulkuvälinein saavutettavissa, talvilämmin ja täysin sähköistetty. Modernit tietoliikenneyhteydet ovat tietenkin välttämättömiä -- eihän nyt kukaan tule edes kesäasunnossa toimeen ilman laajakaistaa.

Oikeastaan haaveiden kesämökkini on laadukas huvila, eikä mikään vaatimaton kesämökki. Sen vuoksi katseeni onkin kohdistunut Honkatalojen huvilamallistoon, jonka huvilat oikeasti miellyttävät silmääni ja täyttävät kaikki korkeat kriteerini. Ne nimittäin ovat:

  • puurakenteisia
  • energiatehokkaita
  • tyylikkäitä

Kaikki kolme kriteeriäni ovat lähestulkoon ehdottomia.

Olen viettänyt lapsuuteni puutalossa, minkä vuoksi puutalo tuntuu jotenkin kotoisalta. Kotini edusti aikanaan modernia arkkitehtuuria, eikä se oikeastaan häpeisi lainkaan nykyisten Honkatalojen kanssa.

Kuitenkin oman huvilani pitäisi tietysti hiukan erota vanhempieni talosta -- täytyyhän nyt keski-ikäisenä olla jo kotoa sen verran erkaantunut.

Energiatehokkuus on niinikään tärkeää minulle. Nykyäänhän rakennusmääräykset jo edellyttävät varsin korkeaa energiatehokkuutta. Olen kuitenkin siinä suhteessa tyypillinen suomalainen, että toivon oman asuntoni olevan vähimmäismääräyksiä paremmin eristetty. On turha palella talvella ja yhtä turhaa on maksaa lämmityksestä paljon.

Kolmas kriteerini, eli arkkitehtuurin tyylikkyys on niinikään tärkeää. En kaipaa punaista tupaa tai perinteistä pyöröhirsirakentamista. Sen sijaan haluan asuntoni olevan tyylikkäällä tavalla moderni, arkkitehtuuriltaan edustava ja näyttävä. Valehtelisin jos väittäisin, että en halua tehdä asunnollani vaikutusta ihmisiin.

Haaveeni tuskin toteutuu ihan lähivuosina, vaikka tietysti toivoisin niin käyvän mahdollisimman nopeasti. Se edellyttää kuitenkin tulotasoni selvää nostamista -- läheltä pääkaupunkiseutua on turha kuvitella ostavansa kohtuuhintaista tonttia, eikä Honkatalon huvilakaan irtoa ihan pikkurahalla.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Vuoto keskiyöllä kuulostaa katastrofilta

Eräänä yönä kerrostalossamme alkoi rampata väkeä varhain aamulla. Talon eteen oli pysäköity pakettiauto, ja miehiä nousi rivakasti talomme portaissa kolmanteen kerrokseen. Juuri oman asuntomme yläpuolella oli selvästi tapahtunut jotakin.

Seuraavana iltana, töistä kotiin palatessani törmäsin naapuriin. Hän kertoi minulle, että heidän asunnossaan oli yöllä kylpyhuoneessa sijaitsevan pyykkikoneen liitos alkanut vuotaa. Ennen naapureiden heräämistä oli lattialle ehtinyt jo valua turhan paljon vettä.

Vesivahingot ovat aina hankala asia. Silloin on myös liian myöhäistä miettiä sitä, onko kotivakuutus kunnossa vai ei. Samoin on liian myöhäistä pohtia, kannattiko asennustöissä säästää tekemällä "helpot pikkutyöt" itse vai ei. Tässä vaiheessa ei auta enää muu kuin kutsua paikalle osaava lvi-päivystys. Lvi-päivystys tulee paikalle vaikka aamuyöllä, aina valmiina pelastamaan sen mitä on pelastettavissa.

Vaikka sinulla olisikin kotivakuutus kunnossa, saatat jäädä korvauksia vaille. Näin käy helposti siinä tapauksessa, että olet itse tehnyt asennustyöt. Sen vuoksi kotivakuutusta ottaessasi kannattaa ehdottomasti tutustua myös pienllä printattuihin määräyksiin. Kovin moni sukulaiseni on vasta vahingon jälkeen oivaltanut, että juuri tätä vahinkoa kotivakuutus ei korvaakaan. Vahingon jälkeen he ovat sitten vaihtaneet puolta halvempaan vakuutukseen.

Itse olen muutaman kerran aikuisvuosinani törmännyt tällaisiin "läheltä piti" -tilanteisiin. Toisinaan on naapuriin murtauduttu, toisinaan naapurissa on ollut tulipalo. Ne ovat tehneet minusta suhteellisen varovaisen kotini turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Jääköön tämä vuodatus tähän, jatkan ensi kerralla jostakin toisesta teemasta. Tulethan takaisin?!

lauantai 27. elokuuta 2011

Juhlatilaa etsimässä -- Helsingin tilakartoitus käynnissä

Olen viime viikolla kartoittanut erilaisia juhla- ja kokoustiloja Helsingin seudulla, koska työpaikkani tarvitsee tilaa syksyn kick-offia varten.

Samalla tuli pohdittua tietysti eri tilojen sopimista oman sukuni tarpeisiin. Häitä ei kylläkään ole lähiaikoina tiedossa, mutta isäni 50-vuotisjuhliin etsitään tällä hetkellä vähän fiinimpää juhlatilaa.

Siksi kirjoittelen tähän vähän muistiinpanoja juhlatilan valinnasta. Todennäköisesti lähiviikkoina kirjoittelen vielä parista muustakin juhlapaikasta esittelyt.

Juhlan järjestämisessä oikean juhlatilan valinta on kenties tärkein yksittäinen ratkaisu. Jo pelkkä arkkitehtuuri ja tilan ilme vaikuttaa juhlan tunnelmaan suuresti -- lisäksi juhlatilan valinta vaikuttaa esimerkiksi:
  • kutsuvieraiden määrään
  • juhlan kokonaiskustannuksiin
  • juhlan kestoon

On siis selvää, että juhlatilan valinnassa kannattaa olla perusteellinen. Jos teet tässä vaiheessa virheellisen valinnan, eivät juhlat välttämättä muodostu toiveidesi mukaiseksi.

Kannattaakin kiinnittää huomiota erityisesti

  • juhlatilan sijaintiin
  • tilavuokran suuruuteen
  • tilan kokoon
  • tarjoilun järjestämismahdollisuuksiin

Helsingissä on runsaasti erilaisiin tilaisuuksiin sopivia juhlatiloja. Esimerkiksi Winecellarsin juhlatilat täyttävät varmasti useimmat toiveet, joita helsinkiläinen juhlan järjestäjä kaipaa.

Winecellarsin yhdistetyt juhla- ja kokoustilat
  • sijaitsevat Helsingin ydinkeskustassa
  • ovat käytössäsi vuorokauden ajan
  • sisältävät keittiön, jossa voit niin halutessasi kokata tarjoilut itse
  • riittävät 50 hengen tilaisuuksiin.

Itse en ole vieraillut Winecellarsin tiloissa, mutta olen kuullut niistä runsaasti positiivisia kommentteja. Sen vuoksi uskallan suositella tiloja myös lukijoilleni, jotka tarvitsevat käyttöönsä edustavat tilat Helsingin keskustassa.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

En oikein ole varma

En oikein ole varma siitä, onko tämä bloggaaminen kuitenkaan minun juttuni. Katselen tässä jonkun aikaa, millä tiheydellä näitä lyhyitä merkintöjä karttuu blogiini.

Olen seurannut monia blogeja jo pitkään. Kirjoitan niistä ehkä joskus vielä suosikkiluetteloni -- kunhan ehdin jäsentää hiukan ajatuksiani.

Oikeastaan sain sysäyksen tähän blogiin kuultuani, että serkkuni Minna on perustanut oman blogin. Ajattelin itse kykeneväni samaan, ja todennäköisesti vielä parempaankin.

Tämä blogi on siis syntynyt omahyväisyydestä.

Mutta miksi sinä ryhdyit bloggaamaan?

tiistai 2. elokuuta 2011

Varhaisimmasta lapsuudesta

Varhaisimmasta lapsuudestani en muista juuri mitään. Ensimmäiset tietoiset muistikuvani koskevat sitä päivää, jolloin veljeni tuotiin synnytyslaitokselta kotiin.

Itse olin silloin kolmevuotias.

Ainoa asia, jonka muistan on suhteellisen merkityksetön detalji. Olin tuona päivänä syönyt isän kanssa pussikanakeittoa.

 Elimme nimittäin vielä aikaa, jolloin isät eivät osallistuneet synnytyksiin.

Alkusanojen sijaan


Alkusanojen sijaan ajattelin aloittaa tämän blogin valokuvalla. Helsingin tuomiokirkko on nimittäin kirkko, jossa minut aikanaan kastettiin Teemuksi. Vanhempani eivät olleet syntyperäisiä helsinkiläisiä, vaan olivat monien muiden tavoin saapuneet maaseudulta Helsinkiin opiskelemaan. Niinpä minusta tuli sitten sukuni ensimmäinen syntyperäinen helsinkiläinen.

On oikeastaan ironista, että juuri tuo kuva päätyi blogini alkuun. En nimittäin ole koskaan ollut erityisen uskonnollinen tai hengellinen. Päinvastoin, maailmankatsomukseni on materialistinen enkä usko ihmistä korkeampiin voimiin -- ellei nyt ydinvoimaa tai aurinkoa ole valmis pitämään sellaisena.

Ensimmäisten kuukausieni jälkeen vanhempani kuitenkin muuttivat pois Helsingistä saatuaan työpaikan eräästä järvi-Suomen pikkukaupungista. Sieltä minäkin aikanaan palasin Helsinkiin -- opiskelemaan, kuinkas muuten.